Kosketuksen merkityksestä

Postilaatikosta tipahti lehtinen, jossa puhuttiin siitä, miten tärkeää on, että pieni koululainen saa kotoaan hellyyttä ja huolenpitoa. Tämän kautta aloin miettiä kosketuksen merkitystä koko elämänkaaren ajan.

Ihmiset kokevat kosketuksen eri tavoin. Toinen on herkkä ja arka kosketukselle, toinen pitää siitä, että joku kunnolla kovalla voimalla hieroo hartioita. Osa meistä, minä mukaan lukien, on kovia halaamaan, ja se on luonteva tapa tervehtiä toista. Sen sijaan toiset haluavat ympärilleen metrin omaa tilaa. Myös tätä tulee kunnioittaa. Vaatii tunnetajua huomata, mitä toinen ihminen viestii. Joskus asiakkaan itkiessä olen kysynyt suoraan, että ”saanko halata”? Se, että on läsnä ja myötätuntoinen, usein helpottaa. Sitten on jatkettu taas eteenpäin.

Kosketus on kuitenkin tavalla tai toisella läsnä koko elämän ajan, lapsuudesta vanhuuteen. Kosketus viestii välittämisestä ja läheisyydestä. Se viestii myös hyväksymisestä. Kosketuksen merkitys voi myös muuttua elämän varrella, kun elämäntilanteet vaihtuvat ja ikää tulee lisää.

Ikäihmiset ovat usein yksinäisiä, erityisesti, jos oma puoliso on jo edesmennyt. Monilla saattaa olla pitkiäkin aikoja, että ketään ei käy kylässä. Päivän ainoa kontakti voi olla esimerkiksi kotona käyvän hoitajan tai ateriapalvelun työntekijän kanssa rupatteleminen.

Tällöin onkin tärkeää miettiä kosketuksen merkitystä myös kotisairaanhoitajan tai kotiavustajan työssä. Se, että joskus silittää vanhusta kädestä tai harjaa ja rullaa hiukset papiljoteille, voi tuntua ihan erityiseltä, kun kosketusta on harvoin. Pieni taputus olkapäälle tai lämmin halaus kuulumisten yhteydessä on mukava tapa osoittaa toiselle huomiota ja myös sitä, että on aikaa pysähtyä siihen hetkeen. Kiireettömästi, lämmöllä ja hyvällä mielellä.

Aurinkoa päiviisi,

Taija